maanantai 20. tammikuuta 2014

KOHTA 18

     Katsoin elokuvan Kohta 18. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Maarit Lalli yhdessä poikansa Henrik Mäki-Tanilan kanssa. Elokuva kertoo viidestä teini-ikäisestä 17-vuotiaista miehen aluista ja heidän aivan tavallisista, arkipäivän haasteistaan. Karri, Pete, André, Akseli ja Joni ovat ihan tavallisia tallaajia, käyvät koulussa, ryyppäävät, osa seurustelee ja pitävät hauskaa. Teini-ikään kuuluu myös erimielisyydet vanhempien kanssa. Näitä on myös pojilla. Kuitenkaan mitään ylitsepääsemätöntä ei tapahdu. Tai ainakaan ne tapahtumat eivät kulkeudu vanhempien korville.
   
     Nykypäivän ongelmat nuorten ja aikuisten välillä nousevat elokuvan myötä hyvin esille, puolin ja toisin. Nuoret ovat suorasanaisia vanhempiaan kohtaan, sekä antavat itsensä ja omien mielipiteidensä kuulua. Jos jokin asia ottaa päähän, ilmaistaan siitä hyvin suoraan ja kova äänisesti, jopa voimasanoja käyttäen - niin kuin nykypäivänä on tapana v-sanaa huutaa. Tämän päivän suojaamaton seksi ja seksipalvelut ottavat oman osansa elokuvasta haltuunsa.  Pelkästään nuoret eivät kuitenkaan ole syyllisiä perheen sisäisiin ongelmiin. Osassa perheissä voi olla myös niin, että esikoislapset joutuvat pitämään huolta nuoremmista, sillä aikaa kun vanhempi/vanhemmat rellestävät kaupungilla. Esimerkkitapauksena André:n huolenpito pikkuveljeään kohtaan, sekä äidin välinpitämättömyys muodostavat hyvän yhtälön nykypäivän suurelle ongelmalle. Ongelmat ovat kuitenkin valitettavasti hyvin tavallisia nykypäivän yhteisössämme. Nuorten kiukuttelu ja mielenosoitus on kuitenkin aivan normaalia ja luonnollista teini-iän ollessa niin sanotusti holleilla. Mutta jokaisen aikuisen ihmisen tulisi ymmärtää, ettei pidä hankkia lapsia, jos ei pysty niistä huolehtimaan - kuitenkin se tuntuu olemaan iänikuinen ongelma kaikkialla.
   
     Nuorten- ja aikuisten ongelmat johtavat suuriin erimielisyyksiin lähes kaikkien kohdalla. Kuitenkin poikien yhteinen ryhmä pitää yhtä, toisin kuin vanhempien keskenään solmimat liitot alkavat repeillä ja sen myötä meinaavat johtaa ikäviin seurauksii, kuten eroon. Eroa nykypäivän maailmalla ja elokuvalla ei juurikaan ole. Elokuva kuvaa hyvin realistisesti, millainen maailmamme on tänäpäivänä. Nuorten huoleton elämä ja suuret odotukset täysi-ikäisyydestä hyppivät simille elokuvan aikana. 'Kun mä olen kohta 18, muutan varmasti omaan kämppään'. Sekä useat muut samantapaiset kommentit ovat suuressa osassa koko elokuvan ajan. Kuitenkin täysi-ikäisyys tuo mukanaan suurta vastuuta, jonka ymmärtäminen jää nuorilta kokonaan pois suunnitelmista. Kunhan pääsee näkemään maailmaa omin silmin, ilman penninhyrrää - huvittavaa.
   

 


torstai 24. tammikuuta 2013

Stephen Dalrdy - Tunnit

Luin Stephen Daldryn kirjan Tunnit.
Kirjassa nostettiin hyvin esille arkirealismi ja arjen oikeat haasteet. Kirja kertoo kolmen tavallisen naisen tavalla tai toisella onnettomasta elämästä.
Kirja toisaalta kolautti itseäkin, sillä sitä heti kirjan alussa käsitellään itsemurhaa. Se pistää ajattelemaan ettei elämä ole aina helppoa - tai eihän se koskaan ole ruusuilla tanssimista.
Mutta kuinka huonosti pitää asioiden olla, että oman elämän pois heittäminen olisi helpompaa? Itse en osaa tuohon vastata.
Eniten jäin miettimään, miksi Laura Brown alkujaan jätti poikansa? Mutta palasi takaisin, miksi?

Kirjaa oli mielestäni muutenkin hankala lukea, koska kolmen naisen elämästä kertominen noinkin sekavana tarinana on hankalaa ymmärtää, jonka takia tarvitsin tukea itse elokuvalta.

Myös kaiken sen pahan olon sisäistäminen oli itselleni hyvin vaikeaa. Miksi he tuntevat niin? En myöskään ymmärtänyt Richard Brownin itsemurhan syytä, jolloin hän pudottautui kerrostaloasuntonsa ikkunasta kadulle. Pelkästä kirjan lukemisesta tulee hyvin haikea mieli, ja elokuvan näkeminen ei auta asiaa. Loppuen lopuksi maailmassa on useita ja useita kirjoja, joista olisin voinut lukea lähes minkä tahansa muun. Vaikka kirjan tapahtumat ovat hyvin lähellä ihmisten arkea - tavalla tai toisella. En sano, että itsemurhat ja onnettomuus ovat jokaisen ihmisen normaalia arkea, mutta ei se ole maailmasta pois suljettu asia.

En muista lukeneeni yhtään onnellista kohtaa koko kirjassa, eikä elokuvankaan aikana paljon hymyilty, naurettu tai pidetty hauskaa läheisten kanssa, miksi sen täytyi olla niin surullinen? Luultavasti joutuisin katsomaan elokuvan toiseen kertaan ja lukemaan kirjankin ehkä toiste, jotta saisin itse annettua itselleni vastaukseen jokaiseen "miksi.." - kohtaan.

Olen silti tyytyväinen itseeni saatua luettua kirjan etukannesta aivan viimeiseen sivuun asti, vaikeuksia se tuotti, muutamia sivuja mentiin aina taaksepäin ymmärryksen takaamiseksi. Täyden ymmärryksen takaamiseksi itselleen, pitäisi teokset nähdä ja lukea useaan otteeseen, ainakin itseni kohdalla.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Virpi Suutarin teksti Dokumentaristin työ

a) Onko dokumenttielokuva totta?
- On

b) Miksi dokumenttielokuvan kohtauksia joskus myös näytellään?
- Esimerkiks jos joskus dokumenttielokuvaan liittyy jonkun kuolema, ttuskin kukaan kuolisi harjoituksissa elokuvan vuoksi.

c)Miten dokumentaristit Virpi Suutarin mielestä vaikuttavat katsojiin?
- ---

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kuka murhasi kaupunginvaltuutetun?


Luin kirjan Kuparisydän, joka kertoo pienen Arpikylän menosta ja meiningistä heti kesäloman alettua. Kirjan on kirjoittanut Leena Lehtolainen vuonna 1995. Lehtolainen on yksi Suomen suosituimpia kirjailijoita. Lehtolaisen teoksista parhaiten on tullut tunnetuksi ne dekkarit, joissa seikkailee naispoliisi Maria Kallio. Lehtolaisen luomasta Maria Kalliosta on tehty MTV3:lla näytetty, hyvin suosittu sarja. Lehtolainen on kirjoittanut useita kirjoja ja hän on saanut palkintojakin sen verran, ettei niitä pysty yhden käden sormilla laskemaan. Lehtolaisen teoksia on käännetty 14 kielelle, joista yksi suosituimmista on Saksa.

Itse pidin kirjasta, se oli jännittävä ja mukaansa tempaava. Se oli paras kirja mitä olen ikinä lukenut. Tämän kirjan innoittamana aion lukea lisää Lehtolaisen kirjoittamia dekkareita Maria Kalliosta. Olen aina pitänyt rikoksia sisältävistä sarjoista TV:stä, joten nyt aion lukea myös kirjoja. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät jännityksestä ja muista asioista jotka liittyvät tavallisen poliisin arkeen. Kirjan lukua helpottaa sen kieli, siinä puhutaan pääosin yleiskieltä muutamia kohtia lukuun ottamatta. Antaisin kirjalle arvosanaksi 5/5, sillä se täytti kaikki toiveeni kirjaa kohtaan. Olen todella iloinen luettuani kirjan, ja voisin lukea sen toistekkin. Lehtolainen on aina ollut yksi suosikkikirjailijoistani, mutta en koskaan ole lukenut häneltä näin hyvää dekkaria kuin tämä.

Naispoliisi Maria Kallio on päättänyt viettää urheilurikkaan ja rennon kesän, kunnes hän saa töitä Arpikylästä. Siitä vanhasta kylästä, jossa oli lapsuutensa viettänyt. Arpikylässä hän tapaa vanhan ihastuksensa Johnnyn nuorisoajoilta, ja hänen vanhat tunteensa alkavat taas nousta pintaan. Kunnes Vanhan Kaivoksen avajaisjuhlissa tapahtuu murha, Johnnyn naisystävä on kuollut. Teoksessa koko kaupunki on omalta osaltaan mukana juonessa, kaikki haluavat nähdä ruumiin tornin alapuolella.Uhri on yksi kaupunginvaltuutettu. Myös osa epäillyistä on mukana kunnan toiminnassa. Osa on kunnan virkamiehiä, osa työttömiä, osa läheisten maatalojen isäntiä. Ovelasti Leena Lehtolainen saa salaisuuden säilymään lähes viime sivuille. Yhä uusia motiiveja tulee esiin, uhrin kuva muuttuu koko ajan, kenellä olisi ollut mikäkin syy murhata hänet. Syitä löytyy.
Ja pian tapahtuu toinenkin murha...


torstai 26. tammikuuta 2012

Runo

Ystävä
luotettava, paras
  hengailee mun kans
se mulle tärkeä niin on
frendi

Tietoisku dekkarista

Valitsin kirjan päähenkilön Maria Kallion, joka on Arpikylän nimismiehen sijaisena toimiva vanha poliisi. Maria joutuu kirjan puolivälissä tutkimaan erään kaupunginvaltuutetun kuolemaan, joka on pudonnut tai pudotettu Vanhan Kaivoksen tornista. Marian alkuperäisiin suunnitelmiin kuului rauhallinen kesänvietto kylässä, jossa oli lapsuutensa viettänyt. Paljon ulkoilua ja kunnolla lepoa. Lopulta hän sai työpaikan nimismiehen sijaisena, ja joutuu tutkimaan murhaa, jonka uhri paljastuukin hänelle tutuksi henkilöksi.

Osa kirjan lukijoista on pitänyt kirjasta kovasti, mutta jotkin eivät jostain syystä ole pitänyt kirjasta, eikä suurin osa ollut osannut perustella että miksi.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Tietokirjatehtävä

Teimme tietokirjan tarkastelutehtävän kirjasta, joka kertoo kompostoinnista. Sen nimi on Komposti ja sen on kirjoittanut Ken Thompson. Kirja julkaistiin vuonna 2008, joten kirja sisältää melko uutta tietoa. Kirja sisältää kaiken mahdollisen tiedon kompostoinnista, sen aloittamisesta, ylläpitämisestä, eri menetelmistä ja muista tärkeistä asioista kompostointiin liittyen. Kirjassa myös perustellaan hyvin, miksi kannattaisi kompostoida omat puutarhajätteet ja ruoantähteet jne. Kirjan kirjoittaja on itse varmaankin ahkera kompostoija ja hän tietää asiasta paljon, joten se käy häneltä ihan helposti. 
Kirjaa on helppo lukea ja siinä on hyvin ymmärrettävää tekstiä. Kirjassa on myös paljon asiaan liittyviä kuvia. Kirjan asiat ovat selitetty helposti ymmärrettäviksi.
Kirjassa on sisällysluettelo, josta löytää tarvitsemansa kohdan kirjasta.
Kirjan lopussa kerrotaan kompostoinnin ongelmista, mutta siellä on myös hakemisto sekä muita lähteitä aiheesta. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat aloittamassa kompostointia, joilla on ongelmia kompostoinnin kanssa tai muuten vaik asiasta kiinnostuneille!